Minne värit meiltä haalistui
minne kauniit muistot hautautui?
Sanat alkoi tehdä vankilaa
rakkaus hiljaa kuolemaa
Valehtelen, jos väitän, olevani hänen, vain häntä varten
Valehtelen, kun puhun, siksi olen useimmiten hiljaa
Vielä yhden kerran hymyilen
kai tää on ilta viimeinen
Lämpö haihtuu ilta-aurinkoon
käännyn pois ja yksin tiellä oon
Valehtelen, jos väitän, olevani hänen, vain häntä varten
Valehtelen, kun puhun, siksi olen useimmiten hiljaa
Valehtelen, jos väitän, olevani hänen, vain häntä varten
Valehtelen, kun puhun, siksi olen useimmiten hiljaa
Valehtelen, jos väitän,
valehtelen, jos väitän,
valehtelen, jos väitän
Siksi olen useimmiten hiljaa
|
