Olis mulla poika sulle
hiukan sanomista.
Sen mie kuiskin kahen kesken,
jos se on mahollista.
Tokkopa tohit miule tulla
talonpitäjäksi,
pienen mökin iloksi
ja karjanhoitajaksi.
"Tumala, tumala, tumala ko kolena
tumala, tumala kolena."
Hiukan se mökki ahdas lie,
ja tiekin on pitkänlainen,
silti se meijät yhteen vie,
vaikk onkin vajavainen.
Tumala....
En oo koskaan rouvastellu
lankkisaappahissa,
vaan tallustelu virsuissa, ja
sarkavaattehissa.
En oo päätäin kammannu,
en liikoja silitelly.
En oo liioin muita poikii
viereen vikitelly.
Tumala....
Mull on lehmät nutipäitä,
sarvekas on mulli,
läävä täysi lampaita, ja
pässin nimi Julli.
Sika sekä porsaita,
ja pari vasikoita.
Eikö syki sydämesi
aatellessa noita?
Tumala...
Jollet sä usko sanojain,
ja sydäntäs et anna,
itseppä sitten mullit syötän,
elä huolta kanna. |
Värttinä:
